aijoo

eilisestä hehkutuksesta puuttui tämä:

olen lihonnut ihan sikana!!!

tai siis, minusta on pikemminkin tullut se sika!

...
mun ruokahalu sai omituisen vallan taas yhdessä vaiheessa; mä vain söin söin ja söin..
pian huomasin, etten halunnut käyttää enää koon 38 paitoja, ja uudet kaupasta mukaan lähteneet olivat kokoa 40.

vaakaa kartoin kuin ruttoa, mutta uskallauduin kuitenki.

71 kiloa... YLI SEITSEMÄNKYMMENTÄ KILOA!!!!

kiloja ei oikeastaan ole loppupeleissä tullut montaa, ehkä 4.. mutta kyllä ne näkyy kyynel :D

onneksi oon saanut itseäni nytten niskasta kiinni, kesälomaan mennessä on hävinnyt noi 4 kiloa, enemmän kuin realistista

kiitos ja anteeksi

maaaliskuuu

minä kun luulin, ettei tämä talvi katoaisi koskaa,
kesä oli hyvin kaukainen ajatus.

Kaikkia inhottaa tämä loskakeli, minä rakastan tätä märistä sukista huolimatta,
minulle se on varma kesän merkki,
ja mitä minä tällä hetkellä odotankaan enemmän kuin sitä <3

pitäisiköhän mun kertoa mun elämästä jotain?
kaikki on ihan hyvin,
tai jos olisin joku muu, niin sanoisin että mun elämä on täydellistä,
mutta musta on tullut vähän tämmöinen :) mutta en valita.

olen tykännyt mun koulusta kovasti, vaikka takaraivossa välillä piileekin ajatus siitä, mitä muut minusta ajattelee, kun menin lähes 20-vuotiaana ammattikouluun.

en aio jättää tätä tähän, älkää luulkokkaan :D (onko tuo oikea sana?)

mulla on nyt paperit vetämässä AMK:ssa, sosionomiksi hain ykkösvaihtoehtona.
katsotaan tärppääkö, en kyllä usko, mutta onneksi on joku koulupaikka kuiten,
haen tän koulun päättötodistuksella sit, kun hyviä numeroita tuntuu tulevan,
tai korotan yo-arvosanoja. kaikki on mahdollista.

ja tykkään mun koulusta, odotan innolla tunteja jolloin päästään piikittämään, kivaa <3 (mihin se mun neulakammo on hävinnyt?)

mä rakastan asuntoani, tämä on kyllä todella sotkuinen tällä hetkellä,
ja haluan uuden maton, ja äkkiä!! samoin haluan tämän sinisen sohvan tilalle jonkuin muun... mutta itse asunto on ihana!

ja mun mies on ihana! välillä sen ihanuus meinaa mennä mulle itsestäänselvyydeksi,
sen sanat ja eleet ja teot.
En ole koskaan häneltä pahaa sanaa kuullut, ne 2 tyhmää riitaakin käytiin läpi solvaamatta, heti sopien. ja en ole koskaan tavannut noin ymmärtävää ihmistä. Rakastan sinua <3

minussa on vikani, aina se "motkottaa" minulle siitä, kuinka mulla tahtoo jäädä kahvikupit ja roskat minne sattuu, että miten vaikeaa on viedä tuo jäätelöpaperi roskikseen.
silti kuulen lähes joka ikinen päivä ne sanat, että hän ei olisi mitään ilman minua, olen parasta mitä hänelle on tapahtunut, hän ei muuttaisi minussa mitään, hän rakastaa minua.

Mies vaikuttaa ehkä ulkopuolisten mielestä karulta, tunteettomalta kaljaa lipittävältä lihansyöjämieheltä. ei, hän on kaikkea muuta <3

eli, mitä mä valitan? mun elämä on reilassa.

viime vuosi lyö vaan vieläkin maanrakoon.

mulla on maailman suurin ikävä iskää <3 rakastan sua isä <3
en vieläkään ymmärrä