Pariisin reissu part two takana.
Rakkaus sitä kaupunkia kohtaan kasvaa vain,
nyt alkaa olla jo tuttujakin siellä,
joita voi käydä moikkailemassa :)
Kesä, puisto Eiffelin juurella, makoilu nurmikolla valoshown loisteessa ja pullo valkoviiniä.
mikäs sen ihanampaa!
...paitsi paluu oman kullan kainaloon
maanantai 26. heinäkuuta 2010
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
satu peikoista
Toisiinsa kietoutuneina
He kulkevat metsän halki
Heille tuntemattoman
Pienille loputtoman
Rukkapeikkotakkutukka
Ja heikkopeikkopelokas
Molemmat niin urheina
Ovat toistensa tukena
Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka
Jota ei osaa sanoin kuvailla
Sen tahtoi itselleen rukkapikku takkutukka
He kulkevat metsän halki
Heille tuntemattoman
Pienille loputtoman
Rukkapeikkotakkutukka
Ja heikkopeikkopelokas
Molemmat niin urheina
Ovat toistensa tukena
Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka
Jota ei osaa sanoin kuvailla
Sen tahtoi itselleen rukkapikku takkutukka
puolitoista vuotta, yksi kriisi
parisuhteeni ensimmäinen kriisi takana,
olihan se aika melkoinen,
syytkin aika melkoisia.
niin maahan minua ei ole aikoihin lyöty,
oli todella piinallista.
mutta onneksi asiat ovat nyt paljon paremmin,
rakastan sinua, ja huomasin taas kuinka paljon rakastat minua <3
olihan se aika melkoinen,
syytkin aika melkoisia.
niin maahan minua ei ole aikoihin lyöty,
oli todella piinallista.
mutta onneksi asiat ovat nyt paljon paremmin,
rakastan sinua, ja huomasin taas kuinka paljon rakastat minua <3
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Suljettujen ovien takana
Avasin tänään vaatekomeron ovet,
jotka veivät minut muihin maailmoihin,
eivät Narnian satuihin,
vaan menneisyyden haamuihin.
Ovia ei oltu avattu kuukausiin,
siellä olivat kravattisi kauniissa rivissä,
parisenkymmentä, näin laskin.
Myös se musta silkkinen, jonka isänpäiväksi ostin.
Paitapuserosi henkareissa,
ne samat, jotka viimeisinä päivinäsi
totuin näkemään päälläsi, myös amppari-paita,
mustakelta-raitainen.
Nappasin käsiini hattusi huopaisen,
painoin sen kasvoilleni, syvään hengitin.
New Orleans-pikkusikari... Hiuksesi..
Jokaisella ihmisellä on oma tuoksunsa,
sen edelleenkin hatusta havaitsin,
vuosi suljettujen ovien takana,
ja edelleen siinä oli jäljellä tuoksusi.
sen jälkeen lattialle lysähdin,
itkuun purskahdin.
Tunnisteet:
isä,
kuolema,
lyriikat/aforismit/runot,
muistot
tiistai 6. heinäkuuta 2010
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Valo on valoa vain pimeyttä vasten
Kauniissa lauseessa tiivistettynä iso elämänfilosofia:
ei voi olla onnellinen tietämättä, millaista on olla onneton.
ei voi olla onnellinen tietämättä, millaista on olla onneton.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
~*~
Ei ole olemassa muureja
on vain siltoja
Ei ole olemassa
suljettuja ovia
on vain portteja
- Tommy Tabermann
on vain siltoja
Ei ole olemassa
suljettuja ovia
on vain portteja
- Tommy Tabermann
lauantai 3. heinäkuuta 2010
kysymysmerkki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)