Korurasian sisältö

päätin aamulla korulipastani tonkiessa tehdä postauksen lempikoruistani,
jotka näkyvät ylläolevassa kuvassa.. Päätin ottaa mukaan vain jotenkin laadukkaat korut, en mitään glitter juttuja :D

eli ylhäältä vasemmalla Pilgrimmin kukka-rannekoru, ollut tosi paljon käytössä ja tykkään kovasti.

Toisena on vaaleanpunaisilla "kivillä" varustettu hopeasormus, sain äidiltäni muistaakseni ensimmäisenä Sysmän joulunani.

Kalevalan Runoratsu kaulakorun sain myös äidiltäni viime jouluna, olen halunnut kyseisen korun pitkään, minusta se on vain aivan ihana. :)

Seuraavana 20-vuotislahja sormus, merkki Morgan. Massiivinen sormus, tykkään.

Pilgrimmin Pingviinit ovat oma hankintani, jostain syystä halusin ne heti, kun ensimmäisen mainoksen niistä näin. Ovat vieläkin yhdet suosikeistani :)

Kultainen kamee-riipus on muisto lapsuudesta.

Kultainen pikkuriikkinen sydän on kulkenut mukana jo kaksi vuosikymmentä,
eli kyllä, sain sen syntymä-lahjaksi. Tunnearvo on valtava.

Vasemmalle taas :) Kalevalan "Puro" oli Ylioppilas-lahja avomieheltäni,
tyylikäs ja ajaton, hämmästyttää vieläkin, miten Matti osasi hankkia noin nappi-valinnan. Näytti kuulemma minulta, jospa se minua muistuttanut asia ei kuitenkaan ollut riipuksen pyöreä muoto ;)

Pitkät hopeiset kukkakorvakorut ovat lahja äidiltäni taas, olisiko olleet vuoden 2008 jouluna.. Aluksi pidin niitä liian tyttömäisinä, nykyään käytössä tosi paljon.

Suuret pitsikuvioidut sydämet ovat taas muisto lapsuudesta,
pyysin isosiskoltani lainaan koruja Prinsessaleikkeihin, hän antoi nämä minulle ikiomaksi ja käytän niitä vieläkin.

Kalevalan Talon sydän-korvakorut sain viime jouluna.

"Emilia" kaulakoru on 16-vuotislahja vanhemmiltani, erittäin rakas ja käytetty koru.

Ja jälleen Kalevalaa, "Rakkaus" riipuksen sain vanhemmiltani 18-vuotislahjaksi.

***
siinähän niitä oli,
postauksesta puuttuvat isältäni saadut kultaiset korvakorut,
niitä käytän harvoin tunne-arvon vuoksi, koska pelkään suunnattomasti,
että kadotan ne. Lähinnä käytän juhlissa yms. :)

Ukki < 3

mun Ukki soitti minulle pari viikkoa sitten,
kun minulla oli syntymäpäivä.
Hän oli iloinen pirteä oma itsensä..

Nyt hän on viettänyt 3 yötä sairaalassa,
huomenna päätetään, leikataanko hänet.

toipumismahdollisuus on hyvä,
mutta kaiken tämän jälkeen sitä ajattelee pahinta.

allekirjoittaa Ukin tyttö

haukkukaa vain läskiksi....

....mutta vähän mä oon mestarikokki!

miksi mä en voi olla avuton keittiössä,
säästyisin usealta kilolta :D


...lähden tästä koristelemaan kuppikakkuni ->

Pariisi

en voi muuta sanoa,
kuin että helmikuussa Pariisi vei mun sydämen.

sinne palaan kesällä ja varmasti monta kertaa senkin jälkeen <3

Ensi kesänä < 3

kaipaus

mulla on taas se ajanjakso menossa,
että on sanoinkuvaamaton ikävä isää.

Haluan sinut tänne takaisin.

Kuvittelen sinut mielessäni kotisohvalla istumassa
lukulasit nenälläsi tyyneys kasvoillasi.

enkä vieläkään voi ymmärtää, 11 kuukauden jälkeen,
että olet poissa

huoh

eikö ihmiset voi koskaan oppia,
että vikaa voi myös olla heissä itsessään,
eikä vain muissa :P

on niin ihanaaaa olla lihavaaaa

19

Viimeinen päiväni 19-vuotiaana,
ensimmäinen numero vaihtuu kakkoseen,
ja numeraalisesti teini-ikä on vaihtunut varhais-aikuisuuteen.

Kyllä se vähän mietityttää, koska mä olen tullut henkisesti aina vähän jälkijunassa,
en siis tarkoita että olisin jotenkin vajavainen, mutta lapsenmielinen,
jo luku 18 oli kaikkine iloineen ja jännittävyyksineen pienoinen shokki
"joko minä olen tässä pisteessä"

enemmän kuin se itse tämänhetkinen ikä, numero, kehitys-aste, mikä vain...
enemmän minua aina mietityttää itse ajankulu, minusta aika menee liian nopeasti,
minua ei ahdista olla 20-vuotias, minua ahdistaa, että tiedän piakkoin olevani 30-vuotias, ja taas 40-vuotias jne.

tiedän että elämä on lyhyt, ja nyt siitä on koluttu jo yksi-neljäsosa. Huuuh, ellei enemmänkin, en kuulu niihin sukuihin joissa eletään 80-ja 90-vuotiaiksi.

Mutta... lupaan nauttia kaksikymppisyydestäni, taidan olla kaksikymppinen seuraavat 15 vuotta, tiedättehän :D

Prinsessakakkua ja skumppaa <3

Pääsiäinen

Olisi ollut toooosi mukava pääsiäinen ilman tätä sairastelua;
kaverin valmistujaiset, illanistujaiset toisen luona ja tänä iltana olisi Kotiteollisuuden keikka (jota odotan innolla ihanaa!), jonne menemme kaveriporukalla.

Mutta olo on kuin ameeballa, ties mikä tää tauti nyt taas on, angiinalta vaikuttaa,
mutta tulokset tulee vasta tiistaina..

mut mä en jätä keikkaa välistä mokoman sairastelun takia. ei tässä puolikuolleita sentään olla :) huomisen voi huilia

^^^^

mulla on kämppäkriisi. haluan äkkiä uuden maton ja pikkusohvan jaa ajaja jajaaa... :D
ei tää onneksi opiskelija-boksilta näytä, vaan kodilta... mutta muutoksia kaivataan :)