19

Viimeinen päiväni 19-vuotiaana,
ensimmäinen numero vaihtuu kakkoseen,
ja numeraalisesti teini-ikä on vaihtunut varhais-aikuisuuteen.

Kyllä se vähän mietityttää, koska mä olen tullut henkisesti aina vähän jälkijunassa,
en siis tarkoita että olisin jotenkin vajavainen, mutta lapsenmielinen,
jo luku 18 oli kaikkine iloineen ja jännittävyyksineen pienoinen shokki
"joko minä olen tässä pisteessä"

enemmän kuin se itse tämänhetkinen ikä, numero, kehitys-aste, mikä vain...
enemmän minua aina mietityttää itse ajankulu, minusta aika menee liian nopeasti,
minua ei ahdista olla 20-vuotias, minua ahdistaa, että tiedän piakkoin olevani 30-vuotias, ja taas 40-vuotias jne.

tiedän että elämä on lyhyt, ja nyt siitä on koluttu jo yksi-neljäsosa. Huuuh, ellei enemmänkin, en kuulu niihin sukuihin joissa eletään 80-ja 90-vuotiaiksi.

Mutta... lupaan nauttia kaksikymppisyydestäni, taidan olla kaksikymppinen seuraavat 15 vuotta, tiedättehän :D

Prinsessakakkua ja skumppaa <3