keskiviikko 22. joulukuuta 2010
"Auringonlaskun jälkeenkään aurinko ei lakkaa olemasta" -Emilia 19 v
katselin tänään kuviasi. se ei ollut yhtä raastavaa kuin aiemmin,
lempeät kasvosi saivat hymyn huulilleni ja kyyneleet sumensivat silmäni.
...eri tavalla kuin ennen
katsoin myös itsestäni otettuja kuvia, jotka oli otettu sen jälkeen,
kun kävin kappelissa hyvästelemässä sinut viimeisen kerran,
katsoin kuvia kun ruuvasin viimeisen ristin arkkuusi.
...ja muistin taas, kuinka musertavaa se oli, ja olen onnellinen siitä, ettei katseeni ole enää niin tyhjä ja toivoton kuin silloin.
olen alkanut voida paremmin.
viimeinkin suhtautua kuolemaasi uudella tavalla.
mutta en koskaan lakkaa ikävöimästä.
toivomasta että olisit vielä täällä.
Rakastan sinua. Kiitos kaikesta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olet maailman rakkain.
VastaaPoistaJa tiedät itsekin että isäsi haluaa sinun hymyilevän :)
Pus! <3
:')
VastaaPoista