Työharjoittelun näyttö ohitse,
ja lähihoitajan tutkinto häämöttää yhä lähempänä :)
Olen oppinut tosissani arvostamaan tätä ammattia,
ja niitä jotka toteuttavat sitä sydämellä.
Tiedän tekeväni jotain tärkeää, ja lähden töistä hymyillen.
Jokainen päivä on erilainen ja kohtaan alituisesti uusia haasteita,
samalla uutta oppien. Työni sisältää ärsykkeitä jotka stimuloivat mielenkiintoani.
Aiemmin minua melkein hieman nolotti kertoa ihmisille, että minusta tulee lähihoitaja,
aina oli kauhea selitys päällä "kyllähän minä vielä ammattikorkeaan menen".
Mutta nyttemmin olen oppinut tulevasta ammatistani paljon, että se on todella haastavaa, puheet pyllyjenpyyhkijöistä on "huuhaata"
...ja mitäpä väliä muiden mielipiteillä? NAUTIN SIITÄ MITÄ TEEN, JA VAIN SE MERKITSEE!
:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti