Harrastukseksi muotoutuneet Arabian muumiastiani :)

KYLLÄ.
Satunnaisista synttäri-ja joululahjoista on muotoutunut minulle keräilykohde,
jokainen astia on minulle rakas, juuri siksi että ne ovat muistoja jostain tietystä tapahtumasta.

Esim. Vaaleanpunaiset Rakkaus-mukit ovat kokoelmani ensimmäiset, 16-vuotislahjat äidiltäni. Ruusutarha-muki on yllätyslahja avomieheltäni.

kaikkein merkityksellisin on keltainen Pikkumyy, sillä se on viimeinen lahja isä-vainaalta, sen merkitys on suuri ja ainoastaan minä saan juoda siitä! en olisi arvannut että reilun kuukauden päästä sen mukin saamisesta tulisin menettämään sen antajan.

Seassa on jo muutama arvokas keräily kohde, esim. ruskea nipsu, värikäs Perhe-muki, muutamat sesonki-astiat ja Arabian 65-vuotis juhlamuki Iltapurjehdus :)

Mutta, vaikka tarvetta uusille ei olisikaan, kokoelma karttuu varmasti vielä :)

"Auringonlaskun jälkeenkään aurinko ei lakkaa olemasta" -Emilia 19 v

katselin tänään kuviasi. se ei ollut yhtä raastavaa kuin aiemmin,
lempeät kasvosi saivat hymyn huulilleni ja kyyneleet sumensivat silmäni.
...eri tavalla kuin ennen


katsoin myös itsestäni otettuja kuvia, jotka oli otettu sen jälkeen,
kun kävin kappelissa hyvästelemässä sinut viimeisen kerran,
katsoin kuvia kun ruuvasin viimeisen ristin arkkuusi.
...ja muistin taas, kuinka musertavaa se oli, ja olen onnellinen siitä, ettei katseeni ole enää niin tyhjä ja toivoton kuin silloin.

olen alkanut voida paremmin.
viimeinkin suhtautua kuolemaasi uudella tavalla.
mutta en koskaan lakkaa ikävöimästä.
toivomasta että olisit vielä täällä.

Rakastan sinua. Kiitos kaikesta

Hyvästit

onko minusta oikeasti tullut näin vanha?
vai onko minulla vain huonoa tuuria?
kuuluuko minun ikäisen kohdata OIKEASTI näitä asioita yhtenään?

...eilen oli huonojen uutisten päivä,
kuulin että setäni luovutti pitkällisen taistelun luusyöpää vastaan,
ja nukkui pois, tämä tuli minulle shokkina, koska en edes tiennyt että ennusteena oli kuolema.

...ja tätini joutui pysyvään laitoshuoltoon, kuusikymppinen nainen ja täysin dementoitunut, näin hänet viimeksi vuonna 2007, ja silloin hän vielä muisti minut ja isän, oli elinvoimainen. Enää hän ei muista ketään, tai sitten ei osaa hahmottaa sitä että vieressä on joku, vaikea sanoa.

sitä on kamala ajatella, se sama tuhti täti jonka luona majailimme pikkuveljen kanssa kesät, samoilimme metsissä, etsimme isäni synnyintalon vintiltä vanhoja tavaroita ja söimme jäätelöä riippukeinussa, on todella se sama luurankomainen ja tyhjäkatseinen hahmo sängyn pohjalla.

...en tule katsomaan sinua, pyydän sitä anteeksi. Minä aion muistaa sinut pullantuoksuisena satutätinä

piu < 3

I feel good

Sinä sait minut tuntemaan

Jotain mitä en ole tuntenut pitkään aikaan

Sinä sait minut odottamaan huomista hymyillen

Ja katsomaan maailmaa avoimin silmin

...On jotain mitä odottaa

Lovin' Life

Valoa pimeyteen...

... kaivoin kynttilät esiin saadakseni lämpöä syksyn keskelle, kuvassa yksi sommitelmani :>
Yleensä inhoan tätä aikaa vuodesta, nyt olen nauttinut raikkaasta ilmasta, lämpimästä juomasta ja kotisohvasta.

Ihanaa marraskuuta kaikille!

Nautin Arvostan Himoitsen ja Rakastan

Nautin.
Aamukahvista kanssasi.

Arvostan.
Kättäni kädessäsi.

Himoitsen.
Huuliasi huulillani.

Rakastan.
Tapaa jolla katsot taivasta.

Sairaalamaailma ja yövuoro, rakkautta.

...ei sarkasmia! :)

Kesä 2010

-Uusia ystäviä


-Vanhoja ystäviä

-Paljon töitä
-Pariisi ja Tallinna

-Yksi epäonnistunut festarimatka :D
-HELLE

-taiteilija-elämä vko
-paljon hauskaa

4 night in Paris

Pariisin reissu part two takana.
Rakkaus sitä kaupunkia kohtaan kasvaa vain,
nyt alkaa olla jo tuttujakin siellä,
joita voi käydä moikkailemassa :)

Kesä, puisto Eiffelin juurella, makoilu nurmikolla valoshown loisteessa ja pullo valkoviiniä.

mikäs sen ihanampaa!

...paitsi paluu oman kullan kainaloon

satu peikoista

Toisiinsa kietoutuneina
He kulkevat metsän halki
Heille tuntemattoman
Pienille loputtoman

Rukkapeikkotakkutukka
Ja heikkopeikkopelokas
Molemmat niin urheina
Ovat toistensa tukena

Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka
Jota ei osaa sanoin kuvailla
Sen tahtoi itselleen rukkapikku takkutukka

puolitoista vuotta, yksi kriisi

parisuhteeni ensimmäinen kriisi takana,
olihan se aika melkoinen,
syytkin aika melkoisia.

niin maahan minua ei ole aikoihin lyöty,
oli todella piinallista.

mutta onneksi asiat ovat nyt paljon paremmin,
rakastan sinua, ja huomasin taas kuinka paljon rakastat minua <3

Suljettujen ovien takana

Avasin tänään vaatekomeron ovet,
jotka veivät minut muihin maailmoihin,
eivät Narnian satuihin,
vaan menneisyyden haamuihin.

Ovia ei oltu avattu kuukausiin,
siellä olivat kravattisi kauniissa rivissä,
parisenkymmentä, näin laskin.
Myös se musta silkkinen, jonka isänpäiväksi ostin.

Paitapuserosi henkareissa,
ne samat, jotka viimeisinä päivinäsi
totuin näkemään päälläsi, myös amppari-paita,
mustakelta-raitainen.

Nappasin käsiini hattusi huopaisen,
painoin sen kasvoilleni, syvään hengitin.

New Orleans-pikkusikari... Hiuksesi..

Jokaisella ihmisellä on oma tuoksunsa,
sen edelleenkin hatusta havaitsin,
vuosi suljettujen ovien takana,
ja edelleen siinä oli jäljellä tuoksusi.

sen jälkeen lattialle lysähdin,
itkuun purskahdin.

kuin pässiä narusta

joskus vaan tuntuu, että kaikki käyttävät vain hyväksi.

ettei kukaan vilpittömästi piittaa.

fuk.

Valo on valoa vain pimeyttä vasten

Kauniissa lauseessa tiivistettynä iso elämänfilosofia:

ei voi olla onnellinen tietämättä, millaista on olla onneton.

~*~

Ei ole olemassa muureja
on vain siltoja

Ei ole olemassa
suljettuja ovia

on vain portteja

- Tommy Tabermann

kysymysmerkki

kesä on kalijaa.
kesä on suolaisia huulia.
kesä on hiekkainen varpaat -ja vagina.
Pillunpunainen auringonlasku.


..ja miuta väsyttää

there's no more tears in heaven

kävin tänään isän haudalla,
ensimmäistä kertaa sitten toukokuun; kuoleman vuosipäivän.

Istuin aamuyhdekän aikaan isän haudalla, itkin ja mietiskelin;

pian tajusin istuneeni siinä tunnin.

Rakastan sinua aina eikä kukaan voi koskaan sinua korvata < 3

voisi rajoittaa työntekoa

vietin vapaapäiväni tuuraamalla yhdessä toisessa työpaikassa..
hooooh.. ainokainen vapaapäiväni!!

täytyy opetella sanomaan 'Ei'

tiivistettynä

Rakastan sitä että rakastan. Rakastan olla rakastettu

Always somewhere
Miss you where I've been
I'll be back to love you again

Another morning another place
The only day off is far away
But every city has seen me in the end
And brings me to you again

(scorpions - always somewhere)



I can’t stop the feeling
I’ve been this way before
But with you I’ve found the key
To open any door
I can feel my love for you
Growing stronger day by day
And I can’t wait to see you again
So I can hold you in my arms

(whitesnake - is this love)



There's a flame, flame in my heart
And there's no rain can put it out
And there's a flame, it's burning in my heart
And there's no rain, ooh can put it out
So just hold me, hold me, hold me

(w.a.s.p - hold on to my heart)

Nostalgia

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
Huhtikuussa vuonna 1990 Kemijärven keskus-sairaalassa. Syntympäkuntanani Pelkosenniemi

2. Onko sinulla sisaruksia?
on on

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
Päivähoidossa

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Sessi-koira, joka kuoli ikävästi, lapsuudentraumani ;< plus Mooses-koira ja Juulia-kissa, jotka majailevat äidilläni edelleen :)

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
-Mun äiti oli tosi huolehtivainen tässä asiassa,
mutta etupenkki-riidat muistan, silloin vähän isompana ;>

6. Oliko sinulla mielilelua?
-Pehmokoira Puffe, joka on edelleen tallessa. Löysin sen kirpputorilta ehkä 3 markalla, mutta Puffe oli hyvin rakas ;>

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
- Palomies :D

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
- olin kiltti, mutten lainkaan näkymätön

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
-...pihalla, kyllä :S

10. Nukuitko valot päällä?
-joskus taisin nukkua, yövalo oli must

11. Lempi lastenohjelmasi?
-muumit, prätkähiiret, babar....

12. Muistatko ensimäistä koulupäivääsi?
- muistan, jotai askarreltii :)

13. Keräilitkö jotain?
-tarroja, kiiltokuvia, pokemon-kortteja :D

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
- historia

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
- taisin olla sekä että..

16. Mitä harrastit?
-kuvataiteita

17. Ystäväsi?
- yksi ala-aste ystävä on edelleen tosi hyvä ystäväni :)

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
- koulun retket.. se ku jonkun kanssa ryhdyttiin "bestiksiksi", tai kun sai tanssia hitaita koulun discossa jonku söpön pojan kanssa :DD

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
-todella mukava :)

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
- tietyissä asioissa kyllä

21. Miten perheesi lomaili?
kun olin AIVAN pieniä, oltiin aina norjassa tai ruotsissa.. :) myöhemmin jäi sukuloimiseksi

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
tyypilliset: pitsa ja spagetti.. muistan myös erikoisen himoni kasvispulliin, maksalaatikkoon ja kaurapuuroon

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
kyllä, kun olin aivan pieni, niin piippu tuprusi..

24. Mitä asioita pelkäsit?
- Muumien mörköä :< kuolemaa, ötököitä

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?
-ei ole :)

...kunnes kuolema meidät erottaa...

ei,
emme ole menneet naimisiin.

Puhuimme Matin kanssa kuolemasta,
esim. epäterveellisistä elämäntavoista jne,
ja mietimme, miten lyhyt tämä elämä oikeasti on.

karu keskustelun aihe,
Matti meni vähän hiljaiseksi, mietti hetken ja totesi

"kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta mä haluaisin kuolla ennen sinua,
mitä minä teen jos sinä kuolet ensin?"

hymyiltiin vähän aikaa, ja se totesi lyhyesti "onko naiivia ajatella, että olemme loppuelämän yhdessä, silloin minun täytyy olla naiivi"

ehkä omituisin, herkin ruokapöytäkeskustelu vähään aikaan..

mun mielestä suhdetta ei pidä edes yrittää,
jollei kykene ajattelemaan, että se kestäisi hamaan loppuun.

...kai minäkin olen sit naiivi? <3

What have I become
My sweetest friend
Everyone I know goes away
In the end

i Have I gone mad?
-I'm afraid so. You're entirely bonkers. But I'll tell you a secret. All
the best people are

Ps. Talviturkki lähti :)

Aurinko vaikuttaa mielialaan uskomattomalla tavalla!
toivottavasti kaamos ei tulisi koskaan...

turha toivo, kai sitä talvea on paettava hetkeksi sitten johonkin :)

..matkakuume..

Systeri pyysi, että lähtisin hänen kanssaan heinäkuussa New Yorkiin,
sellai tyttöjen loma.
... ja Matin kanssa haluaisin pariskuntalomalle...
... ja kavereiden kanssa olisi kiva käydä edes Tukholamssa.

MISTÄ MÄ REVIN TUOLLAISEN SUMMAN :D huuuuuuuh

..makaronia ja vähemmän skumppaa terassilla x)

se on ihan uskomaton miten kaikki uupumus ja masentuneisuus on oitis tiessään kesä-säiden myötä...

RAKKAUTTA JA LÄMPÖÄ JA IIIIIIIIIIIIIIHANAAA


rakkauttani kesää kohtaan en voi korostaa koskaan liikaa < 3

loma oli ja meni....

...mutta kesälomaa odotellessa :)


torikahvilaan töihin ja viime kesästä tutulle rantaterassille silloin tällöin keikkahommia, samoin yhteen kahvilaan.
Jospa sen kesän ainakin taloudellisesti siis pärjäisi :)

parikuvaa helatorstain suomasta pitkästä viikonlopusta :) oli kivaa :)

+25 astetta varjossa < 3

kesä < 3 : }

aurinko, nurmikko, hiirenkorvat, terassi, tuleva loma, uiminen. . . . . < 3

RAKKAUTTA

Miss u summer 2008

Kaipaan kesää -08,
en oikeastaan mitään muuta,
mutta sitä vapauden tunnetta ja energiaa.

nyt meidän ikäluokasta on tullut vätyksiä,
minä mukaanlukien,
ei tietoakaan että voisi valvoa 2 vrk putkeen,
juhlia montapäivää ja nukkua pöydän alla;
ei, "juon 2 siideriä ja painun kullan kainaloon,
huomenna sitten tehdään suursiivous ja tehdään lihamureketta"

olen paljon paremmassa elämäntilanteessa nyt kuin silloin.. mutta...
silloin pystyi tekemään kaikkea extempore ja spontaanisti,
nykyään pitää sopia viikkoa etukäteen, jos haluaa nähdä ystäviänsä,
ystävät peruu kauan odotetut ulkomaanmatkat järkisyistä,
toisin kuin vuonna 2008 kaikki tehtiin tulevaisuutta murehtimatta..

minä kaipaan sitä vapautta, olihan se samalla todella epäkypsää, mutta siinä sitä tunsi elävänsä!

kaiken lisäksi olin silloin vielä hoikka!!

elämä oli silloin aika mahtavaa

allekirjoittaa katkera kaksikymppinen

Voihan vappunakki

mun vatsa, uuuush!!! se on yhtä vappunakkia. :D

kuinkahan sitä saisi sen painonpudotuksen taas käyntiin,
ei luulis olevan vaikea pudottaa 4 kg, mutta jostain syystä en vain saa aloitettua...

no, lisään ainakin urheilua viikko-ohjelmaani enemmän,
jospa se vähän kompensois tota vastatekemääni kääretorttua ja valtaisaa läjää suklaamuffinsseja!!

miksi mä oon niin hyvä ruuanlaittaja.... uusavuttomilla on helpompaa ku ei tule noita extempore leipomisia, ja sitä kautta mässäämisiä.. uuh

Korurasian sisältö

päätin aamulla korulipastani tonkiessa tehdä postauksen lempikoruistani,
jotka näkyvät ylläolevassa kuvassa.. Päätin ottaa mukaan vain jotenkin laadukkaat korut, en mitään glitter juttuja :D

eli ylhäältä vasemmalla Pilgrimmin kukka-rannekoru, ollut tosi paljon käytössä ja tykkään kovasti.

Toisena on vaaleanpunaisilla "kivillä" varustettu hopeasormus, sain äidiltäni muistaakseni ensimmäisenä Sysmän joulunani.

Kalevalan Runoratsu kaulakorun sain myös äidiltäni viime jouluna, olen halunnut kyseisen korun pitkään, minusta se on vain aivan ihana. :)

Seuraavana 20-vuotislahja sormus, merkki Morgan. Massiivinen sormus, tykkään.

Pilgrimmin Pingviinit ovat oma hankintani, jostain syystä halusin ne heti, kun ensimmäisen mainoksen niistä näin. Ovat vieläkin yhdet suosikeistani :)

Kultainen kamee-riipus on muisto lapsuudesta.

Kultainen pikkuriikkinen sydän on kulkenut mukana jo kaksi vuosikymmentä,
eli kyllä, sain sen syntymä-lahjaksi. Tunnearvo on valtava.

Vasemmalle taas :) Kalevalan "Puro" oli Ylioppilas-lahja avomieheltäni,
tyylikäs ja ajaton, hämmästyttää vieläkin, miten Matti osasi hankkia noin nappi-valinnan. Näytti kuulemma minulta, jospa se minua muistuttanut asia ei kuitenkaan ollut riipuksen pyöreä muoto ;)

Pitkät hopeiset kukkakorvakorut ovat lahja äidiltäni taas, olisiko olleet vuoden 2008 jouluna.. Aluksi pidin niitä liian tyttömäisinä, nykyään käytössä tosi paljon.

Suuret pitsikuvioidut sydämet ovat taas muisto lapsuudesta,
pyysin isosiskoltani lainaan koruja Prinsessaleikkeihin, hän antoi nämä minulle ikiomaksi ja käytän niitä vieläkin.

Kalevalan Talon sydän-korvakorut sain viime jouluna.

"Emilia" kaulakoru on 16-vuotislahja vanhemmiltani, erittäin rakas ja käytetty koru.

Ja jälleen Kalevalaa, "Rakkaus" riipuksen sain vanhemmiltani 18-vuotislahjaksi.

***
siinähän niitä oli,
postauksesta puuttuvat isältäni saadut kultaiset korvakorut,
niitä käytän harvoin tunne-arvon vuoksi, koska pelkään suunnattomasti,
että kadotan ne. Lähinnä käytän juhlissa yms. :)

Ukki < 3

mun Ukki soitti minulle pari viikkoa sitten,
kun minulla oli syntymäpäivä.
Hän oli iloinen pirteä oma itsensä..

Nyt hän on viettänyt 3 yötä sairaalassa,
huomenna päätetään, leikataanko hänet.

toipumismahdollisuus on hyvä,
mutta kaiken tämän jälkeen sitä ajattelee pahinta.

allekirjoittaa Ukin tyttö

haukkukaa vain läskiksi....

....mutta vähän mä oon mestarikokki!

miksi mä en voi olla avuton keittiössä,
säästyisin usealta kilolta :D


...lähden tästä koristelemaan kuppikakkuni ->

Pariisi

en voi muuta sanoa,
kuin että helmikuussa Pariisi vei mun sydämen.

sinne palaan kesällä ja varmasti monta kertaa senkin jälkeen <3

Ensi kesänä < 3

kaipaus

mulla on taas se ajanjakso menossa,
että on sanoinkuvaamaton ikävä isää.

Haluan sinut tänne takaisin.

Kuvittelen sinut mielessäni kotisohvalla istumassa
lukulasit nenälläsi tyyneys kasvoillasi.

enkä vieläkään voi ymmärtää, 11 kuukauden jälkeen,
että olet poissa

huoh

eikö ihmiset voi koskaan oppia,
että vikaa voi myös olla heissä itsessään,
eikä vain muissa :P

on niin ihanaaaa olla lihavaaaa

19

Viimeinen päiväni 19-vuotiaana,
ensimmäinen numero vaihtuu kakkoseen,
ja numeraalisesti teini-ikä on vaihtunut varhais-aikuisuuteen.

Kyllä se vähän mietityttää, koska mä olen tullut henkisesti aina vähän jälkijunassa,
en siis tarkoita että olisin jotenkin vajavainen, mutta lapsenmielinen,
jo luku 18 oli kaikkine iloineen ja jännittävyyksineen pienoinen shokki
"joko minä olen tässä pisteessä"

enemmän kuin se itse tämänhetkinen ikä, numero, kehitys-aste, mikä vain...
enemmän minua aina mietityttää itse ajankulu, minusta aika menee liian nopeasti,
minua ei ahdista olla 20-vuotias, minua ahdistaa, että tiedän piakkoin olevani 30-vuotias, ja taas 40-vuotias jne.

tiedän että elämä on lyhyt, ja nyt siitä on koluttu jo yksi-neljäsosa. Huuuh, ellei enemmänkin, en kuulu niihin sukuihin joissa eletään 80-ja 90-vuotiaiksi.

Mutta... lupaan nauttia kaksikymppisyydestäni, taidan olla kaksikymppinen seuraavat 15 vuotta, tiedättehän :D

Prinsessakakkua ja skumppaa <3

Pääsiäinen

Olisi ollut toooosi mukava pääsiäinen ilman tätä sairastelua;
kaverin valmistujaiset, illanistujaiset toisen luona ja tänä iltana olisi Kotiteollisuuden keikka (jota odotan innolla ihanaa!), jonne menemme kaveriporukalla.

Mutta olo on kuin ameeballa, ties mikä tää tauti nyt taas on, angiinalta vaikuttaa,
mutta tulokset tulee vasta tiistaina..

mut mä en jätä keikkaa välistä mokoman sairastelun takia. ei tässä puolikuolleita sentään olla :) huomisen voi huilia

^^^^

mulla on kämppäkriisi. haluan äkkiä uuden maton ja pikkusohvan jaa ajaja jajaaa... :D
ei tää onneksi opiskelija-boksilta näytä, vaan kodilta... mutta muutoksia kaivataan :)

aijoo

eilisestä hehkutuksesta puuttui tämä:

olen lihonnut ihan sikana!!!

tai siis, minusta on pikemminkin tullut se sika!

...
mun ruokahalu sai omituisen vallan taas yhdessä vaiheessa; mä vain söin söin ja söin..
pian huomasin, etten halunnut käyttää enää koon 38 paitoja, ja uudet kaupasta mukaan lähteneet olivat kokoa 40.

vaakaa kartoin kuin ruttoa, mutta uskallauduin kuitenki.

71 kiloa... YLI SEITSEMÄNKYMMENTÄ KILOA!!!!

kiloja ei oikeastaan ole loppupeleissä tullut montaa, ehkä 4.. mutta kyllä ne näkyy kyynel :D

onneksi oon saanut itseäni nytten niskasta kiinni, kesälomaan mennessä on hävinnyt noi 4 kiloa, enemmän kuin realistista

kiitos ja anteeksi

maaaliskuuu

minä kun luulin, ettei tämä talvi katoaisi koskaa,
kesä oli hyvin kaukainen ajatus.

Kaikkia inhottaa tämä loskakeli, minä rakastan tätä märistä sukista huolimatta,
minulle se on varma kesän merkki,
ja mitä minä tällä hetkellä odotankaan enemmän kuin sitä <3

pitäisiköhän mun kertoa mun elämästä jotain?
kaikki on ihan hyvin,
tai jos olisin joku muu, niin sanoisin että mun elämä on täydellistä,
mutta musta on tullut vähän tämmöinen :) mutta en valita.

olen tykännyt mun koulusta kovasti, vaikka takaraivossa välillä piileekin ajatus siitä, mitä muut minusta ajattelee, kun menin lähes 20-vuotiaana ammattikouluun.

en aio jättää tätä tähän, älkää luulkokkaan :D (onko tuo oikea sana?)

mulla on nyt paperit vetämässä AMK:ssa, sosionomiksi hain ykkösvaihtoehtona.
katsotaan tärppääkö, en kyllä usko, mutta onneksi on joku koulupaikka kuiten,
haen tän koulun päättötodistuksella sit, kun hyviä numeroita tuntuu tulevan,
tai korotan yo-arvosanoja. kaikki on mahdollista.

ja tykkään mun koulusta, odotan innolla tunteja jolloin päästään piikittämään, kivaa <3 (mihin se mun neulakammo on hävinnyt?)

mä rakastan asuntoani, tämä on kyllä todella sotkuinen tällä hetkellä,
ja haluan uuden maton, ja äkkiä!! samoin haluan tämän sinisen sohvan tilalle jonkuin muun... mutta itse asunto on ihana!

ja mun mies on ihana! välillä sen ihanuus meinaa mennä mulle itsestäänselvyydeksi,
sen sanat ja eleet ja teot.
En ole koskaan häneltä pahaa sanaa kuullut, ne 2 tyhmää riitaakin käytiin läpi solvaamatta, heti sopien. ja en ole koskaan tavannut noin ymmärtävää ihmistä. Rakastan sinua <3

minussa on vikani, aina se "motkottaa" minulle siitä, kuinka mulla tahtoo jäädä kahvikupit ja roskat minne sattuu, että miten vaikeaa on viedä tuo jäätelöpaperi roskikseen.
silti kuulen lähes joka ikinen päivä ne sanat, että hän ei olisi mitään ilman minua, olen parasta mitä hänelle on tapahtunut, hän ei muuttaisi minussa mitään, hän rakastaa minua.

Mies vaikuttaa ehkä ulkopuolisten mielestä karulta, tunteettomalta kaljaa lipittävältä lihansyöjämieheltä. ei, hän on kaikkea muuta <3

eli, mitä mä valitan? mun elämä on reilassa.

viime vuosi lyö vaan vieläkin maanrakoon.

mulla on maailman suurin ikävä iskää <3 rakastan sua isä <3
en vieläkään ymmärrä

pitkästä aikaa

viime postauksesta on vierähtänyt kiva tovi.

pikakelauksena menneitä tapahtumia:

1. meillä on kissa nimeltään Sasu
2. aloitin koulun
3. saatiin oma koti <3 kiva rivitalokaksio
4. käytiin murun kanssa Pariisissa, ihana kaupunki, ja ihana vuosipäivä

nyt viettelen hiihtolomaa, onneksi saa nyt ottaa rennosti ja huilia,
koulu on kyllä kiva, luokka on kiva, oppiaineista suurin osa on mielenkiintoisia...
mutta täytyyhän sitä levätäkki!

mun krooninen masennus ei ole hävinnyt mihinkään,
ei sitä enää edes huomaa, ei ees tunnus siltä että olisi masentunut. olen vain ameeba.

ei täs kummempaa, jospa saisin aikaiseksi kirjoiteltua vähän useammin!